Mulla alkoi kesäloma heti kesäkuun alussa ja jo heti ensimmäisen lomaviikon torstaina pakkasin kauheasti tavaraa ja koirat autoon ja käänsin nokan kohti piiiitkää nelostietä ja pohjoista. Hetken mielijohteesta olin viikkoa aiemmin mennyt ilmoittamaan kaksi koiraa (nuorison) Porokoirakerhon lammaspaimennuksen alkeisleirille Pelloon ja sinne siis lähdettiin ilman Villeä, jolla oli viikonloppuna muuta menoa ja lentäisi maanantaina pohjoseen meidän seuraksi. Matkaa lähdettiin taittamaan jo torstaina päivällä ja majoituttiin jonnekin Oulun tienoille yhdeksi yöksi. Kahdeksan tuntia autoilua muutamalla lyhyellä tauolla olikin aika maksimi yhtäjaksoisesti tuolle ipanalle.
Perjantaina jatkettiin huristelua pohjoseen, poikkesin Rovaniemellä kävelyttämässä pentua ja moikkaamassa kaveria ja illansuussa saavuimme Saajománnuun. Siellä vietettiinkin aikaa kaikenkaikkiaan maanantaiaamuun asti. Lauantaista sunnuntaihin kokeilimme lammaspaimennusta Minna Mäntyranta-Mustosen johdolla ja täytyy sanoa, että oli aika toisenlaista, mihin ollaan totuttu. Lampaita oli huomattavasti isompi joukko ja niiden kanssa mennä tallusteltiin metsään, jossa tehtiin pitkäkestoista kuljetusta. Meillä oli monta koiraa kerralla, ensimmäisenä päivänä Ruska ja Tiiva olivat eri ryhmissä ja paimennuksen kesto oli lyhyempi, mutta toisena päivänä sekä Ruska että Tiiva (+muutama muu) olivat samaan aikaan. Pennun kohdalla varsinkin oli hauska huomata, miten se luonnostaan tarkkaili laumaa ja seurasi mukana. Ruskakin teki ihan hyvin. Opin sen, että lappalaiset paimentaa aika eri tavalla kuin tyypilliset lammaspaimenet. Nämä lampaat olivat melkoisen tottuneita koiriin, eivätkä ihan pienestä myöskään hievahtaneet. Ihan hauskaa oli jokatapauksessa ja leirillä oli ihania uusia tuttavuuksia koirineen!
Jotenkin kuitenkin kaipaisin tähän paimentamiseen yleisesti jotakin. En tiedä mitä ja miten, mutta lähinnä mietin, että onko tässä mitään järkeä. Ehkä koirankoulutusta hyödyntäen paimennustaipumusta? Tai lähinnä ehkä paimentamista hyödyntäen koulutusta. Jotenkin ei vaan käy järkeen minulle se, että koiran pitäisi tietää mitä siltä haluan ennen kuin olen sen sille kertonut. Olisi välillä tosi vaikeaa olla koira ja yrittää tehdä niinkuin ihmiset haluavat. Tuntuu, että olen ainoa, joka kyseenalaistaa kaiken. Miksi joku asia tehdään niinkuin se tehdään tai voisiko sen tehdä jotenkin järkevämmin? Pääseekö asian tekemisellä haluttuun lopputulokseen vai hakkaako sitä päätään vaan seinään? Mielestäni paimennus, jolla on joku tarkoitus tuntuu mielekkäämmältä. Juurikin paimennus, jossa suoritetaan erilaisia tilan töitä ja tehtäviä. Jotain sellaista, mistä on oikeasti myös hyötyä.
Haluaisin kuitenkin omalta osaltani pyrkiä säilyttämään kasvattamissani lapinporokoirissa paimennusominaisuuksia, koska se on rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Ilokseni ainakin neljä pentua Ruskan edellisestä pentueesta on jo päässyt lampaille ja mitä ilmeisimmin ovat toimineet niin kuin pitääkin. Lampaat ja porot on toki vähän eri juttu vielä, mutta kyllä se nyt varmasti jotakin kertoo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti