maanantai 11. toukokuuta 2015

Tiiva tuli taloon

Johan on taas aikaa kulunut edellisestä päivityksestä. Ollaan remontoitu kämppää ja siihen samaan hässäkkään loppui myös meidän tehotreenit.

Kolmisen viikkoa sitten kävin hakemassa laumaamme uuden jäsenen, 8 viikkoisen Tiivan (Savge Revonsara). Tiiva on saamea ja tarkoittaa ihme, kumma. Ainakin mikäli tietolähteeseeni on uskomista. Samasta tietolähteestä edellisten pentujenkin nimet on taiottu, mitä ne sitten oikeasti tarkoittaakaan :D

Tiivalle aluksi aiheutti varsin paljon ihmetystä ohi kulkevat autot. Vaikka asutaankin päättyvän tien varressa, autoja kulkee ohi ja koko ajan kuuluu erilaisia ääniä, joihin ei pikkukoira vielä ollut tottunut. Kadulla kävely oli myös aika outoa, kun ohi ajaa välillä auto, polkupyörä, prätkä... Ekan viikon keskiviikkona uskaltauduttiin ensimmäiselle retkelle, ajettiin autolla Lohjansaareen ja käytiin painimassa 12 viikkoisen parsonin Kertun kanssa. Nähtiin myös hevosia pihalla ja sekin oli jännää. Paljoa ei pienen aivot kerralla sulattanut ja alkuun pitikin tutustua kaikkeen hyvin pienin erin.

Luojan kiitos kerrankin meillä on pentu, joka ei voi autossa pahoin! Tiiva on saanut melkoista kurssitusta sinne tänne ja tuonne. Ollaan käyty kolmella eri tallilla, kerran olin itse hevosen selässä kentällä ratsastamassa, kun Tiiva sai Kuksan kaverina seurata meininkiä maasta käsin. Ollaan käyty lammashaan ääressä, kun Ruskan kanssa ollaan käyty paimentamassa. Ollaan oltu agilitykisoissa, kaupungissa, maaseudulla, pellolla, järven rannassa. Ollaan käyty shoppailemassa Bauhausissa (loistava paikka pikkupennun kanssa), kerrostalossa kylässä, nähty pyöräilijöitä, mopoja, autoja, junia, lapsia, vanhuksia, erilaisia koiria, kissa, joka ei lähtenyt karkuun, kaneja, lampaita, hevosia. Tiiva on päässyt painimaan erirotuisten pentujenkin kanssa, jack russelin, parsonin, cockerspanieleiden, australianpaimenkoiran, bc:n.

Aloitettiin pentukurssi Helsingissä ja tänään oli toinen kerta. Kertoja on yhteensä 5 ja ihan mukavia, helppoja perusjuttuja treenataan. Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin lähinnä palkkion vastaanottamista ja kontaktia. Tänään vahvistettiin nimeen reagoimista, luoksetuloa ja katsottiin ohi kävelevää lelukoiraa ja syötiin nameja :)

Tiiva 10 vkoa ensimmäisen pentukurssikerran jälkeen
Vielä kun saisin aikaiseksi ajella pennun kanssa vähän julkisilla ja käydä kerrostalossa ajelemassa hissillä edestakaisin, niin alan olla aika tyytyväinen tähän siedätykseen. Itseä ehkä eniten yllätti pennun reagointi kaikkeen pärisevään, autoihin yms ja sen puolesta on tullut tovi hengailtua kylillä. Olen kyllä yrittänyt kaikkeni antaa mitä tulee erilaisiin paikkoihin totuttamiseen ja silti varmaan jotain tärkeää on unohtunut.

Niin ja asia, jota aloitimme treenamaan
heti ensimmäisistä yhteisistä hetkistä alkaen, on rauhoittuminen. Aikamoinen marakatti tämä pentu kyllä onkin. Treenit koitetaan pitää lyhyinä jaksoina, jonka jälkeen rauhoitutaan. Kun pentu on tohottanut menemään jonkin aikaan, niin taas joutuu rauhoittumaan. Mitään vastetta ei tässä huushollissa tule möykkäämisellä, vaan rauhassa olemisella asiat tapahtuu. On kyllä jonkun kerran käynyt mielessä, että miten nuo aikuiset koirat onkin noin kivoja ja ihania... Kärsivällisyys on toisinaan koetuksella, mutta uskon, että se on ainoa oikea tie kivaan yhteiseen loppuelämään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti