Syksyn pitkä treenitauko on tehnyt ainakin mun päälle ihan hyvää! Ja varmasti koirienkin. Tuli kyllä totaalinen stoppi pentujen myötä agilitylle ja syksyllä omien flunssien myötä jopa ihan juoksuharrastuksellekin. Noh, itseä niskasta kiinni, niin kyllä se kunto alkaa taas siitä nousta. Koirat uskollisesti juoksee lenkeillä mukana, juoksukilsat koitan pitää jossain 30 km/viikko, joskin siitä on tullut vime aikoina lipsuttua aika pahasti.
Kävimme marraskuun lopussa ensimmäistä kertaa Ruskan kanssa lampaita ihmettelemässä Seutulassa. Ajatuksena olisi selvittää, josko sillä olisi ominaisuuksia paimentamiseen ja myös uusi harrastus koiran kanssa oli myös tervetullut. Samalla ajattelin, että yhteistyö ja koiran hallittavuus varmaankin paranisi paimennusharjoittelun myötä. Nyt olemme käyneet kolmesti lammashaassa, edelleen koira liinan päässä. Selvästi sillä paimennusviettiä on, mutta katsotaan jahka kunnolla syttyy touhuun ensin.
Agilityn saralla olen myös kunnostautunut. Korkattiin uusi vuosi heti vuodenvaihteen jälkeen Lägin kisoilla. Tuloksena jotakin epämääräisiä tuloksia, mutta päällimmäisenä jäi ihan hyvä mieli. Sillä on kyllä semmonen kiva draivi, ettei ole samanlaista ylä- ja alamäkeä kuin Kuksan kanssa. Niiden kisojen jälkeen ollaankin käyty hallilla treenaamassa monta kertaa ja kuulutaan jopa mölliagilityryhmään (ainoa mihin päästiin)! Aika mukavaa on, kun treenihalli sijaitsee noin puolen kilsan päässä kotoa ja mulla on vapaakortti hallille eli treenata saa aina, kun ei ole muita varauksia hallilla.
Keittiötokokoiran (Ruskan) kanssa ollaan astuttu askel eteenpäin ja alettu harjoittelemaan seuraamista. Ja liikkeestä maahan menoa ja sen sellaista pientä puuhastelua yhdessä koiran kanssa. Saapa nähdä jos vahingossa ilmoitan sen ihan kokeeseenkin jonain päivänä, vaikka juuri jollekin vannoin, että en varmasti... Toko kuuluu mun kategoriassa vähän turhan jäykkään tekemiseen, että en tiedä huvittaako mua sen enempää siihen lajiin sekaantua. Mutta koiran koulutus on aina hyväksi ja kun en nyt parempiakaan temppuja keksinyt niin tokoillaan sitten.
Yhden "tempun" kyllä keksin. Tai en keksinyt, vaan päätin opettaa koiralle. Ja se on juoksukontakti. Tai ainakin juoksu-A. Kontaktien suorittaminen, etenkin A:n, vie meillä kisoissa ihan liikaa aikaa ja siihen haluaisin parannuksen. Muutenkin saa porokoiran kanssa olla kuu ja tähdet oikeassa asennossa jos mielii päästä kolmosluokassa reilusti alle ihanneaikaan. Vikahan on minussa itsessäni, mitäs en opettanut 2 on 2 offia koiralle riittävän hyvin loppuun saakka. Jotenkin kuitenkin se juoksukontakti houkuttelee, niin tuumasta toimeen. Isältä tilattu kehikko treenaamiseen ja hallillakin on kehikko, jota saa lainata. Tänään otin sen ensi kertaa käyttöön ja suurin haaste mulle on varmaan pitää treenit riittävän lyhyinä. Ruskalle kyllä pisteet siitä, että se äkkää asioita ihan tosi nopeasti ja mulle taas lisää haastetta oikea-aikaiseen palkkaamiseen. Saas nähdä mitä siitä tulee!
Kuksa on seurannut mukana treeneissä ja päässyt tekemään vähän kontakteja ja radan pätkää. Kyllä senkin voisi vielä ilmoittaa vaikka kisoihin, mutta en enää taida viitsiä. Se on ihan tyytyväinen eläkeläisenäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti