maanantai 29. syyskuuta 2014

Haikara kävi kylässä

Ruskan ja Tahkan pentusten laskettu saapumisaika oli 25.9. tienoilla ja niinhän siinä kävi, että pupsit näkivät päivänvalon keskiviikkona illalla eli päivää ennen laskelmiani. Tai eiväthän ne mitään noilla silmillä nähneet, päivänvalo niille koittanee vasta parin viikon ikäisinä. Ruska alkoi tekemään pesää vimmatusti jo tiistaina aamulla, mutta vasta keskiviikkona klo 16 tupsahti ensimmäinen kakara maailmaan. Lopuissa ei sitten kauaa nokka tuhissutkaan, vartin välein syntyi neljä ensimmäistä ja kaksi viimeistä tuli vähän pidemmällä välillä. Parissa tunnissa oli homma plakkarissa ja 6 pienokaista ynisi maitobaarissa. Uroksia syntyi kaksi mustaa, narttuja yksi musta ja kolme parkkia. Kaikilla oli selkeät merkit heti syntyessään. Kuvittelin, että pennuista olisi kaikista tullut mustia, mutta toisin kävi. Urosten isä Tahka kantaa siis sittenkin parkkigeeniä, koska puolet pennuista on parkkeja.

Ruska on hoitanut pentunsa esimerkillisesti ensi hetkestä saakka, nips naps kalvot pois, napanuorat poikki, pentu kuivaksi ja tissille. Ei siinä voi taas muuta kuin ihmetellä miten luonto hoitaa asiat! Kasvattajan tehtäväksi jäikin pentujen punnitseminen ja synnytyksen sivusta tarkkailu. Syntymäpainot pennuilla oli 265-340 gramman välillä ja tasaisesti on kaikilla painot nousseet. Isoin poika painaa nyt viiden päivän ikäisenä pitkälti yli puoli kiloa ja pienin narttukin on reilusti yli 400 g.
Isompi poika päivän vanhana

Mustalla tytöllä ikää 2 päivää

lauantai 13. syyskuuta 2014

Pari viikkoa pentuelämän alkuun!



Meillä eletään jännittävää aikaa. Ruskan maha pullistuu päivä päivältä ja mielenkiinnolla seuraan muutoksia, joita tapahtuu niinkin lyhyessä ajassa. Tiineysvuorokausia tänään 51, joten pari viikkoa  (tai vähän ali tai yli) olisi rääpäleiden syntymään aikaa. Ruokaa tuntuu uppoavan neidin mahaan kiitettäviä määriä silti kylkiluiden tuntuessa kyljissä. Lenkkeillään edelleen normaalisti, tosin olemme jättäneet juoksulenkit väliin ja siirtyneet kävelyvauhtiin. Vapaana ollessaan koirat spurttailee kyllä, eikä maha tunnu hirveästi häiritsevän menoa. Makuuasento ketarat ojossa on kuitenkin kaikkein mieluisin asento oleskella kotosalla. Hellyydenkipeys onkin sitten ihan omaa luokkaansa vaikka ei nuo vielä tähän päivään mennessä ole rapsutukseen ennenkään kyllästyneet. Luin jostakin, että emän silittely ja hyväily tuottaa mukautumiskykyisempiä pentuja, joten tätä sääntöä meillä yritetään ahkerasti noudattaa!