maanantai 10. marraskuuta 2014

Pennut isoja pieniä koiranalkuja

Aika kuluu vauhdilla! Pennut täyttää kohta 7 viikkoa ja ne näyttävätkin jo aivan koirilta. Kolmen viikon iästä ne on saaneet ulkoilla useamman kerran päivässä, onneksi sää on suurimmaksi osaksi ollut leutoa eikä ole satanutkaan kovin paljoa. Kuraa tulee sisälle aika kiitettävästi 32 tassun mukana. Pieniä argeologisia kaivantoja on myös muodostunut meidän pihalle, kun pennut ovat puuhastelleet. Tylsää vain, kun on niin pimeää, arkisin olen töissä lähes koko valoisan ajan. Onneksi on otsalamput ja ulkovalot keksitty niin en ole antanut pimeyden liiemmin häiritä.

Sosiaalistaminen on hyvällä alulla, on pesty pyykkiä, imuroitu harva se päivä, siivottu, tiskattu, katsottu telkkaria eli eletty ihan normaalisti. Ville on tehnyt meillä sähkötöitä ja pientä remppaa, on porattu seiniä ja kolisteltu vaikka mitä vempaimia. Paljon on käynyt vieraita ihmisiä moikkaamassa pentuja ja iloisesti on otettu kaikki vastaan.

Pennut ovat saaneet harjoitella autoilua, ensin pari kertaa ihan lyhyt matka korttelin ympäri ja nyt olemme käyneet muutaman kerran metsässä ulkoilemassa. Olen käyttänyt hyväkseni ylimääräisiä apukäsiä viikonloppuisin valoisaan aikaan. Vanhojen koirien perässä on turvallista tutustua uusiin maisemiin. On siinä pienillä ihmettelemistä, maailma onkin aika suuri paikka!


lauantai 25. lokakuuta 2014

Poropentusten kuulumisia neljän viikon kohdalta

Pienten pentujen silmät alkoi räpsähtelemään auki 11. päivän kohdalla. Poikapennut olivat tässä suhteessa vähän nopeampia kuin tytöt. Nyt on jo ohitettu neljän viikon ikä ja meno senkun hurjistuu päivä päivältä. Pennut ulkoilee pihalla lyhyen aikaa muutaman kerran päivässä ja hienosti osataan pissat ja kakat ulos tehdä. "Oikeaa" ruokaakin on pennut saaneet kolmen viikon iästä lähtien, ensin ihan vähän maistella jauhelihaa ja nyt koko ajan hiukan isompia annoksia uppoaa. Imettäminen ei enää kuulu Ruskan suosikkipuuhiin, kun teräviä naskaleita kokeillaan jo sinne tänne. Ei välttämättä tunnu nisissäkään ihan kauhean kivalta. Paljon on vieraitakin käynyt pentuja ihastelemassa ja se onkin oikein toivottavaa, jotta tottuvat erinäköisiin ja ikäisiin ihmisiin. Mummokoira Kuksa suhtautuu ipanoihin oikein hellästi eikä Ruska ole sen läsnäolosta moksiskaan. Kuksan mielestä pikkupentujen kanssa on kiva haastaa leikkiäkin ja Kuksa onkin oivallinen "työkalu" opettamaan pennuille koirakieltä. Alla pentujen unikuvat 25.10., koska onnettomalla kännykkäkameralla ei saa vilkkaista sankareista oikein mitään kuvia.

Näytetään 20141025_211259.jpg
Shrek

Piki
Täplä
Leena
Uhma
Pilkku


torstai 2. lokakuuta 2014

8 Päiväiskuvat pupseista


Puppeloiden ensimmäiset passikuvat 8 päivän vanhana :) 
Kaikki pennut varattuja.

Täplä, tyttö 1

Täplä, tyttö 1

Pikkupoika, poika 1

Pilkku, tyttö 2

Leena, tyttö 3 
Shrek, poika 2

Shrek, poika 2

Uhma, tyttö 4

maanantai 29. syyskuuta 2014

Haikara kävi kylässä

Ruskan ja Tahkan pentusten laskettu saapumisaika oli 25.9. tienoilla ja niinhän siinä kävi, että pupsit näkivät päivänvalon keskiviikkona illalla eli päivää ennen laskelmiani. Tai eiväthän ne mitään noilla silmillä nähneet, päivänvalo niille koittanee vasta parin viikon ikäisinä. Ruska alkoi tekemään pesää vimmatusti jo tiistaina aamulla, mutta vasta keskiviikkona klo 16 tupsahti ensimmäinen kakara maailmaan. Lopuissa ei sitten kauaa nokka tuhissutkaan, vartin välein syntyi neljä ensimmäistä ja kaksi viimeistä tuli vähän pidemmällä välillä. Parissa tunnissa oli homma plakkarissa ja 6 pienokaista ynisi maitobaarissa. Uroksia syntyi kaksi mustaa, narttuja yksi musta ja kolme parkkia. Kaikilla oli selkeät merkit heti syntyessään. Kuvittelin, että pennuista olisi kaikista tullut mustia, mutta toisin kävi. Urosten isä Tahka kantaa siis sittenkin parkkigeeniä, koska puolet pennuista on parkkeja.

Ruska on hoitanut pentunsa esimerkillisesti ensi hetkestä saakka, nips naps kalvot pois, napanuorat poikki, pentu kuivaksi ja tissille. Ei siinä voi taas muuta kuin ihmetellä miten luonto hoitaa asiat! Kasvattajan tehtäväksi jäikin pentujen punnitseminen ja synnytyksen sivusta tarkkailu. Syntymäpainot pennuilla oli 265-340 gramman välillä ja tasaisesti on kaikilla painot nousseet. Isoin poika painaa nyt viiden päivän ikäisenä pitkälti yli puoli kiloa ja pienin narttukin on reilusti yli 400 g.
Isompi poika päivän vanhana

Mustalla tytöllä ikää 2 päivää

lauantai 13. syyskuuta 2014

Pari viikkoa pentuelämän alkuun!



Meillä eletään jännittävää aikaa. Ruskan maha pullistuu päivä päivältä ja mielenkiinnolla seuraan muutoksia, joita tapahtuu niinkin lyhyessä ajassa. Tiineysvuorokausia tänään 51, joten pari viikkoa  (tai vähän ali tai yli) olisi rääpäleiden syntymään aikaa. Ruokaa tuntuu uppoavan neidin mahaan kiitettäviä määriä silti kylkiluiden tuntuessa kyljissä. Lenkkeillään edelleen normaalisti, tosin olemme jättäneet juoksulenkit väliin ja siirtyneet kävelyvauhtiin. Vapaana ollessaan koirat spurttailee kyllä, eikä maha tunnu hirveästi häiritsevän menoa. Makuuasento ketarat ojossa on kuitenkin kaikkein mieluisin asento oleskella kotosalla. Hellyydenkipeys onkin sitten ihan omaa luokkaansa vaikka ei nuo vielä tähän päivään mennessä ole rapsutukseen ennenkään kyllästyneet. Luin jostakin, että emän silittely ja hyväily tuottaa mukautumiskykyisempiä pentuja, joten tätä sääntöä meillä yritetään ahkerasti noudattaa!
                 

torstai 28. elokuuta 2014

Kesälomailua tunturituulissa!

Kun on kerran käynyt lapissa, ei enää voi olla menemättä uudelleen. Ja jos on kerran erehtynyt lähtemään reissuun ilman lapinporokoiraa, ei tee samaa virhettä toiste.
Kevon seinä 
Lähdettiin reissuun Kuksan kanssa, Ruskan jäädessä kotiin siskoni hoitoon. Vaellus aloitettiin 18.8. tarkoituksena kiertää osa Kevon reitistä ja jatkaa Paistuntureiden erämaahan, mutta lopputuloksena olikin sitten Kevon rengasreitti ja siihen päälle lyhyempi Muotkatuntureiden erämaan vaellus. Montaa säätä mahtui 8 päivään. Lähtöpäivänä ilma oli ihan jees ja toisena päivänä, kun tulimme Kevon seinälle, pilvet roikkui matalalla ja tuuli vihmoi kasvoja tarpoessamme tunturissa Kevon kanjonin viereistä polkua.
Displaying IMG_2025.JPG
Ainoa tuulensuoja mailla halmeilla
Sade tunturissa vastatuulessa kastelikin meidät lähes kokonaan ja olipa ihanaa löytää tulipaikalta kota, lämmitellä siellä ja kuivattaa kamat sekä Kuksa. Kiitos Metsähallitus!
Displaying IMG_2032.JPG
Illalla jatkoimme matkaa Fiellun vesiputoukselle, jonka vieressä vietimme toisen telttayömme. Seuraavana aamuna matka jatkui pilvisessä säässä Kuivin autiotuvalle, jossa yövyttiin ja tehtiin päätös kävellä rengasreitti loppuun ja mennä Muotkalle. Viimeinen yö Kevon reitillä vietettiin kodassa Njávgoaivin autiotuvan vieressä, josta talsimme seuraavana päivänä autolle ripeää vauhtia.
  Displaying IMG_2116.JPG
Syitä tähän alkuperäisen reitin muuttamiseen on useita. Yksi oli epämääräiset ja vaihtelevat kelit (mikä tietysti on ihan normaalia) ja Paistuntureiden laajat puuttomat alueet, joissa korkeuseroja on melko vähän. Epäilys siitä saako telttaa pystyyn tuulen suojaan ja jos sade kastelee kaikki kamat niin ilman nuotiota voi kohta olla vähän tylsät oltavat. Nämähän ovat vain tekosyitä, suurin syy oli aurinkokennolaturimme hajoaminen. Villen hi-tech-tupakoinnin edellytys on saada ladattua sähkötupakan akkua ja koska laturi hajosi, niin uhkasi myös hermoromahdus. Tee-se-itse-mies yritti kyllä korjata laturia kiroten kun ei ole yleismittaria. No, ei kuulu ensisijaisesti retkeilyvarusteisiin. :D

Poikkesimme Karigasniemeen ostamaan Muotkatunturin kartan, kippasimme auton parkkiin ja etsimme vihdoin leiripaikan jostain muualta kuin polun varresta.

Displaying IMG_2139.JPG
Aurinko paistoi Kuksan silmiin leiripaikalla :) 
Jatkoimme tarpomista poluttomia metsiä, tuntureita, soita, söimme mustikoita (etenkin Kuksa), joimme tunturipurosta, tarkkailimme poroja, joita vilahteli siellä täällä yhtenään. Kuksa olisi mielellään käynyt vähän paimentamassa niitä. Toinen yö Muotkalla vietettiin tunturikoivikon kupeessa, telttamme oli kuin herran kukkarossa, aurinko laski tuntureiden taa ja valaisi koko tienoon punertavaksi.
Displaying IMG_2175.JPG

Sunnuntaiaamuun herättiin taas hyvässä säässä. Lähdettiin etsimään lähes ainoaa Muotkan karttaan merkittyä polkua ja ihasteltiin alkavaa maaruskaa ja kellastuvia koivuja.
Displaying IMG_2192.JPG    Displaying IMG_2216.JPG
Polulle päästessämme kohtasi ehkä koko reissun hienoimmat maisemat. Ilma oli lämmin ja kirkas, tarkeni lyhythihaisella paidalla. Näkyvyys oli niin hyvä, että 11 km korkeudessa lentävän lentokoneen ääriviivat erottui ihan tarkasti! Illansuussa pystytimme teltan ja sytytimme nuotion polun läheisyyteen, ajatuksena viettää upeissa maisemissa vielä kaksi yötä. Aamulla jättäisimme taas ikivanhan tallatun polun taaksemme ja lähtisimme huiputtamaan tuntureita matkalla autolle päin. Auringon painuessa mailleen, lämpötila laski todella nopeasti. Mennessämme hämärässä nukkumaan oli jo nollassa, rinkan sadesuojat oli jo jäässä kosteuden laskeuduttua ensin ja ilman pakastaessa. Yöllä heräsin kahden jälkeen ja totesin mittarin näyttävän -2. Käänsin kylkeä ajatellen, että huomisesta tulee hieno päivä.

Toisin kävi. Aamulla herättiin totaalisesti pilvessä, näkyvyys ehkä 50 m.
                      Displaying IMG_2245.JPG
Se niistä hienoista tunturimaisemista! Taas piti tehdä päätös, jäädäänkö paikoilleen odottamaan sään selkiämistä, etsitäänkö leiripaikka seuraavaksi yöksi vai lähdetäänkö suorinta reittiä autolle? Jos oltaisiin oltu vain kartan ja kompassin varassa, olisi suunnistaminen ollut aika vaikeaa. GPS:n avulla lähdettiin luovimaan autolle päin ja vaikka sää pikkuhiljaa alkoi selkenemään, päätettiin lähteä samana iltana Kiilopäälle mökkiin yöksi ja seuraavana aamuna ajamaan kohti etelää. Koira maastoutui hyvin mökin mattoon ja nukkui kuin tukki.
 Displaying IMG_2261.JPG

Tulihan taas reissu tehtyä. Kilsoja kaikenkaikkiaan kertyi 130, öitä vietettiin yhteensä 7, joista 5 teltassa, 1 autiotuvassa ja 1 kodassa. Kuksa sai monia ystäviä Kevon reitillä, terveiset vain kaikille rapsuttajille, jos eksytte tätä joskus lukemaan :) Muotkalla ei neljän päivän aikana nähty ensimmäistäkään ihmistä, mikä tekeekin tuosta alueesta niin kovin viehättävän. Koira jaksoi meistä kolmesta parhaiten ja vaikutti tyytyväiseltä koko reissun ajan. Paitsi ehkä silloin, kun ruoan saaminen kesti liian kauan.. Seuraavaa reissua odotellessa, minne mahdetaan päätyä ja koska!

tiistai 12. elokuuta 2014

Näytteluhumua veteraanin voimin

"Kai sä nyt olet ilmoittanut sun koirat näyttelyyn, kun saat sen tehdä ilmaseksi?!"
"Ai saan vai? Aika iso näyttely, en mä sinne halua mennä... Pitäisi toisella alkaa juoksukin ja astuttaa se ja ja ja... Ei mua huvita, on kesä ja kuuma ja sitä sun tätä. Onks pakko? No, ehkä mä sit ilmotan ne, ehkä sinne on ihan kiva mennä..."

Kiitos vaan eräälle asiakkaalle, joka patisti meidät osallistumaan Maailman Voittajaan viime viikonloppuna! Koirista vain Kuksa osallistui, koska Ruska kerittiin astuttaa ennen näyttelyä.

Ja ihan hauskaahan siellä loppujen lopuksi oli! Nähtiin vanhoja tuttuja ja saatiin vähän uusiakin tuttavuuksia. Tulevien pentujen isoäiditkin tapasivat :) Eikä Kuksa niin huonoa arvosteluakaan saanut, veteraanit tuomaroi Jukka Kuusisto: VET-ERI VEK4 "Reipas veteraani, hyvä pää ja ilme, vahva selkä. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyvässä turkissa."
Kuva: Tiia Silfverberg


Onpahan taas näyttelyt hetkeksi näytelty meidän osalta. Viikon päästä suunnataan auton nokka kohti lappia ja Paistuntureiden erämaata sekä Kevon luonnonpuistoa. Ajatus ensin oli jättää tällä kertaa molemmat koirat kotiin siskoni hoitoon, mutta asiaa tarkemmin harkinneena, en vaan voi lähteä lappiin ilman lapinporokoiraa <3 Kuksa saa siis lähteä vaellukselle, mutta Ruska, jolla toivottavasti on pieniä pupsinalkuja mahassa, saa jäädä kotiin. Huomasin myös, että Kuksa on päässyt hiukan tanakkaan kuntoon (ollaan varmaan vietetty aikaa liikaa marjastamassa...), mutta eiköhän ne ylimääräiset kilot karise pienellä vaelluksella...

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hauskaa ilottelua Janakkalan Agirodussa 6.7.! Oli meillä sentään hieno joukkue, kiitokset vain Sarille, joka kasasi joukkueen. Porotiimimme kokonaissijoitus oli 6/48! Ruskan kanssa agilityrata onnistui hienosti, vaikka ohjaaja olikin muutamassa kohdassa hieman jäässä helteestä huolimatta. Siitäkin syystä olen sangen ylpeä pikkuporostani, joka jaksoi suorittaa reippaasti kuumasta kelistä ja kovasta hälinästä huolimatta. Oli myös mukava tutustua uusiin porokoiraihmisiin ja nähdä muidenkin hienoja, agilitya harrastavia poroja! Kaiken kaikkiaan mukava päivä ja meidät jo pyydettiin joukkueeseen ensi vuonnakin.. Sitä odotellessa siis!

Alla video ja maksien joukkueviesti siis kyseessä. Ensimmäisenä starttaa Sari & Lilja, toisena Liisa & Riku, kolmantena Katja & Ruska ja neljäntenä Anna & Welho. Hauskaa oli!



lauantai 31. toukokuuta 2014

Nyt on meilläkin virallinen kennelnimi! Minäpä muunakaan päivänä myönnetty, kuin Ruskan synttärinä :) Sulhasehdokaskin ensimmäiselle Tervaskipinä -pentueelle on tiedossa, jota päästään tapaamaan ensi kertaa kesäkuun alkupuolella. Ei siitä vielä sen enempää, kun kaikki on vielä oikeastaan ihan auki. Mutta juoksuja odotellaan alkavaksi heinäkuun lopun tietämillä.

Muuten ollaan päästy nauttimaan kesäisistä ilmoista, agility on taas ollut vähän taka-alalla, mutta lenkkipolkuja olemme kuluttaneet sitäkin ahkerammin. Kyllä täytyy sanoa, että porokoira on parhaimmillaan, kun sää on viileämpi, mutta eipä nuo nyt näytä kuumastakaan ilmasta hirmuisesti kärsivän. Itse olen tullut siihen tulokseen, että jokaisessa vuodenajassa on hyvät ja huonot puolensa. Säähän ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan, niin otetaan vaan vastaan mukisematta se, mitä taivaalta tulee. Keväässä ehkä parasta on kaiken puhkeaminen kukkaan, mutta sitäkään ei samalla tavalla osaisi arvostaa ilman pitkää ja pimeää talvea. Joten nyt nautitaan valoisasta vuodenajasta!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Porotytöt pääsee heinäkuussa osallistumaan Janakkalan Agirotuun! Ensimmäinen kerta minulle, täytyy tunnustaa, etten ole koskaan ollut edes katsomassa. Joka tapauksessa, joukkuekisat on hauskoja, varsinkin kun porokoira-agility ei minulle ole muutenkaan niin kovin vakavaa. Tai harrastukset yleensä, sen olen oppinut vuosien varrella. Tavoitteita saa ja pitää olla ja se mikä tehdään, tehdään kunnolla. Mutta itsensä kanssa kilpaileminen on monin verroin kivempaa! Ja pääasia näissä harrastuksissa on pitää hauskaa ja jos hyviä tuloksia tulee siinä sivussa niin hyvä niin. 

Näyttelyitäkin olen kaavaillut tälle kesälle, katsoin jo kolme paikkakuntaa tästä lähistöltä, jonne voisin kuvitella jaksavani ajaa, mutta nyt kaksi viikonlopuista on jo täyttynyt muulla tekemisellä, niin jäljelle jäi Forssan näyttely 28.6. Jospa sinne ilmoittautuisi heti, niin tulisi mentyä. Olisi kiva tavata myös vähän muita porokoiria ja porokoiraharrastajia ja missäs muualla heihin oikeassa maailmassa törmäisi, kuin näyttelyissä. Onneksi on kuitenkin sosiaalinen media, joka yhdistää keskenään ennestään vieraita ihmisiä koirineen.. 

torstai 1. toukokuuta 2014

Sain pari viikkoa sitten aikaiseksi aktivoiduttua vähäsen agilityn parissa pitkästä aikaa ja ilmoitin Ruskan kerralla kaksiinkin kisoihin. Pääsiäisenä kävimme Purina areenalla kisaamassa kolme agirataa, joista yhden tuomaroi Esa Muotka ja kaksi viimeistä Mia Laamanen. Mia radat olivat aika haastavia, mutta meillä olisi ollut kyllä ihan realistiset mahdollisuudet nolliinkin, päivän saldo oli kuitenkin kaksi hyllyä ja kolmas rata saattoi olla jopa tulos, mutta runsailla ratavirheillä :D Kivaa oli kuitenkin ja se kai on pääasia.

Seuraavat kisat olikin 26.4. Lägin uuden hallin avajaiskisat. Ratoja oli yhteensä neljä 2x agi ja 2x hyppyrata, mutta ilmoitin Ruskan vain kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppärille, jotka tuomaroi kaikki Johanna Nyberg. Ja kisat meni niin mukavasti, että harmitti lähteä kotiin, kun olisi vielä voinut juosta yhden radan! Toisaalta kiva, että jäi fiilis, että olisi voinut vielä jatkaa. Tuloksena kaksi hyvää hyllyä ja hyppäriltä nolla, joskin saatiin yliaikaa 0,63 s. Ei muuta kuin kotiin surffailemaan, missä olisi seuraavat kisat. Omat aikataulut tuntuu vaan täyttyvän kaikesta muusta niin tulee väkisinkin taas vähän taukoa.