Alkuvuoden tehotreeniä

Syksyn pitkä treenitauko on tehnyt ainakin mun päälle ihan hyvää! Ja varmasti koirienkin. Tuli kyllä totaalinen stoppi  pentujen myötä agilitylle ja syksyllä omien flunssien myötä jopa ihan juoksuharrastuksellekin. Noh, itseä niskasta kiinni, niin kyllä se kunto alkaa taas siitä nousta. Koirat uskollisesti juoksee lenkeillä mukana, juoksukilsat koitan pitää jossain 30 km/viikko, joskin siitä on tullut vime aikoina lipsuttua aika pahasti.

Kävimme marraskuun lopussa ensimmäistä kertaa Ruskan kanssa lampaita ihmettelemässä Seutulassa. Ajatuksena olisi selvittää, josko sillä olisi ominaisuuksia paimentamiseen ja myös uusi harrastus koiran kanssa oli myös tervetullut. Samalla ajattelin, että yhteistyö  ja koiran hallittavuus varmaankin paranisi paimennusharjoittelun myötä. Nyt olemme käyneet kolmesti lammashaassa, edelleen koira liinan päässä. Selvästi sillä paimennusviettiä on, mutta katsotaan jahka kunnolla syttyy touhuun ensin.

Agilityn saralla olen myös kunnostautunut. Korkattiin uusi vuosi heti vuodenvaihteen jälkeen Lägin kisoilla. Tuloksena jotakin epämääräisiä tuloksia, mutta päällimmäisenä jäi ihan hyvä mieli. Sillä on kyllä semmonen kiva draivi, ettei ole samanlaista ylä- ja alamäkeä kuin Kuksan kanssa. Niiden kisojen jälkeen ollaankin käyty hallilla treenaamassa monta kertaa ja kuulutaan jopa mölliagilityryhmään (ainoa mihin päästiin)! Aika mukavaa on, kun treenihalli sijaitsee noin puolen kilsan päässä kotoa ja mulla on vapaakortti hallille eli treenata saa aina, kun ei ole muita varauksia hallilla.

Keittiötokokoiran (Ruskan) kanssa ollaan astuttu askel eteenpäin ja alettu harjoittelemaan seuraamista. Ja liikkeestä maahan menoa ja sen sellaista pientä puuhastelua yhdessä koiran kanssa. Saapa nähdä jos vahingossa ilmoitan sen ihan kokeeseenkin jonain päivänä, vaikka juuri jollekin vannoin, että en varmasti... Toko kuuluu mun kategoriassa vähän turhan jäykkään tekemiseen, että en tiedä huvittaako mua sen enempää siihen lajiin sekaantua. Mutta koiran koulutus on aina hyväksi ja kun en nyt parempiakaan temppuja keksinyt niin tokoillaan sitten.

Yhden "tempun" kyllä keksin. Tai en keksinyt, vaan päätin opettaa koiralle. Ja se on juoksukontakti. Tai ainakin juoksu-A. Kontaktien suorittaminen, etenkin A:n, vie meillä kisoissa ihan liikaa aikaa ja siihen haluaisin parannuksen. Muutenkin saa porokoiran kanssa olla kuu ja tähdet oikeassa asennossa jos mielii päästä kolmosluokassa reilusti alle ihanneaikaan. Vikahan on minussa itsessäni, mitäs en opettanut 2 on 2 offia koiralle riittävän hyvin loppuun saakka. Jotenkin kuitenkin se juoksukontakti houkuttelee, niin tuumasta toimeen. Isältä tilattu kehikko treenaamiseen ja hallillakin on kehikko, jota saa lainata. Tänään otin sen ensi kertaa käyttöön ja suurin haaste mulle on varmaan pitää treenit riittävän lyhyinä. Ruskalle kyllä pisteet siitä, että se äkkää asioita ihan tosi nopeasti ja mulle taas lisää haastetta oikea-aikaiseen palkkaamiseen. Saas nähdä mitä siitä tulee!

Kuksa on seurannut mukana treeneissä ja päässyt tekemään vähän kontakteja ja radan pätkää. Kyllä senkin voisi vielä ilmoittaa vaikka kisoihin, mutta en enää taida viitsiä. Se on ihan tyytyväinen eläkeläisenäkin.

Joulun viettoa kauniissa Kolin kansallispuistossa

Jotenkin ajatus viiden "pakollisen" vapaan viettämisestä ympäriinsä sinkoillen ja ylensyöden ei oikein houkuttanut. Sen sijaan, että olisimme viettäneet tavallisen joulun, pakkasimme rinkat ja koirat autoon ja suuntasimme nokan kohti Itä-Suomea ja Kolin kansallispuistoa. Ensimmäinen käyntini Karjalassa, muttei jääne viimeiseksi! 

Olimme vuokranneet kolme eri vuokratupaa neljäksi yöksi. Jouluaattona rämmimme pilkkopimeässä lähes 20 asteen pakkasessa tuvalle, joka edellisen kerran oli lämmennyt kuukausi takaperin. Kyllähän siinä tovi vierähti ennen kuin mittari alkoi kiipeämään plussan puolelle. Grillattiin makkaraa, sulatettiin lumesta vettä ja koirat pyydysti nurkista hiiriä. Loppujen lopuksi tupa lämpeni niin, että oli suorastaan hiki nukkumaan mennessä. Yön mittaan tuli vedettyä makuupussin vetoketjua kiinnemmäs mitä alemmas taas lämpötila laski kamiinan jäähdyttyä. Ja aamulla oli vielä +6!

Kuksa väijyy aamiaista

Tontut ikkunassa

Matka jatkui kohti Ylä-Murhia, joka oli huomattavasti viihtyisämpi tupa. Joskin kylmä sekin, pakkanen pysytteli samoissa lukemissa. Olimme ajatelleet kiertää osa Herajärven kierroksesta, mutta lumitilanteen takia muutimme vähän suunnitelmia. Kävelykilsoja tuli kymmenkunta, naseva pakkanen piti meidät reippaina.

Tapaninpäivänä pakkanen lauhtui ja rämmittiin Jeron kämpälle, joka olikin ihan luxuskämppä sähköineen ja rantasaunoineen. Kaksi yötä vietimme tässä mökissä ja viihdyimme sangen hyvin. Lauantaina teimme päiväretken Ryläyksen näköalatornille ja iltaretken auringon painuessa jo mailleen Mäkrävaaralle, josta oli upeat näkymät Pieliselle. Pienestä iltalenkistä tuli vahingossa vähän pidempi ja puolet matkasta rämmittiin pimeässä. Mutta olipa mahtavaa, kun ilta hämärsi ja oltiin ihan yksin keskellä tykkylumista hiljaista metsää, mistään ei kuulunut pihaustakaan. Palattiin kämpille, lämmitettiin rantasauna ja saunottiin kynttilöiden valossa. Tulipahan vietettyä sangen ikimuistoinen joulu. Koirat nautti ihan satasella kun saivat juosta lumessa. Niin se vaan on, että talvi on porokoirien lempparivuodenaika!

Pennut isoja pieniä koiranalkuja

Aika kuluu vauhdilla! Pennut täyttää kohta 7 viikkoa ja ne näyttävätkin jo aivan koirilta. Kolmen viikon iästä ne on saaneet ulkoilla useamman kerran päivässä, onneksi sää on suurimmaksi osaksi ollut leutoa eikä ole satanutkaan kovin paljoa. Kuraa tulee sisälle aika kiitettävästi 32 tassun mukana. Pieniä argeologisia kaivantoja on myös muodostunut meidän pihalle, kun pennut ovat puuhastelleet. Tylsää vain, kun on niin pimeää, arkisin olen töissä lähes koko valoisan ajan. Onneksi on otsalamput ja ulkovalot keksitty niin en ole antanut pimeyden liiemmin häiritä.

Sosiaalistaminen on hyvällä alulla, on pesty pyykkiä, imuroitu harva se päivä, siivottu, tiskattu, katsottu telkkaria eli eletty ihan normaalisti. Ville on tehnyt meillä sähkötöitä ja pientä remppaa, on porattu seiniä ja kolisteltu vaikka mitä vempaimia. Paljon on käynyt vieraita ihmisiä moikkaamassa pentuja ja iloisesti on otettu kaikki vastaan.

Pennut ovat saaneet harjoitella autoilua, ensin pari kertaa ihan lyhyt matka korttelin ympäri ja nyt olemme käyneet muutaman kerran metsässä ulkoilemassa. Olen käyttänyt hyväkseni ylimääräisiä apukäsiä viikonloppuisin valoisaan aikaan. Vanhojen koirien perässä on turvallista tutustua uusiin maisemiin. On siinä pienillä ihmettelemistä, maailma onkin aika suuri paikka!

Poropentusten kuulumisia neljän viikon kohdalta

Pienten pentujen silmät alkoi räpsähtelemään auki 11. päivän kohdalla. Poikapennut olivat tässä suhteessa vähän nopeampia kuin tytöt. Nyt on jo ohitettu neljän viikon ikä ja meno senkun hurjistuu päivä päivältä. Pennut ulkoilee pihalla lyhyen aikaa muutaman kerran päivässä ja hienosti osataan pissat ja kakat ulos tehdä. "Oikeaa" ruokaakin on pennut saaneet kolmen viikon iästä lähtien, ensin ihan vähän maistella jauhelihaa ja nyt koko ajan hiukan isompia annoksia uppoaa. Imettäminen ei enää kuulu Ruskan suosikkipuuhiin, kun teräviä naskaleita kokeillaan jo sinne tänne. Ei välttämättä tunnu nisissäkään ihan kauhean kivalta. Paljon on vieraitakin käynyt pentuja ihastelemassa ja se onkin oikein toivottavaa, jotta tottuvat erinäköisiin ja ikäisiin ihmisiin. Mummokoira Kuksa suhtautuu ipanoihin oikein hellästi eikä Ruska ole sen läsnäolosta moksiskaan. Kuksan mielestä pikkupentujen kanssa on kiva haastaa leikkiäkin ja Kuksa onkin oivallinen "työkalu" opettamaan pennuille koirakieltä. Alla pentujen unikuvat 25.10., koska onnettomalla kännykkäkameralla ei saa vilkkaista sankareista oikein mitään kuvia.

Shrek

Piki

Täplä

Leena

Uhma

Pilkku

8 Päiväiskuvat pupseista

Puppeloiden ensimmäiset passikuvat 8 päivän vanhana :) 

Kaikki pennut varattuja.

Täplä, tyttö 1

Täplä, tyttö 1

Pikkupoika, poika 1

Pilkku, tyttö 2

Leena, tyttö 3 

Shrek, poika 2

Shrek, poika 2

Uhma, tyttö 4

Haikara kävi kylässä

Ruskan ja Tahkan pentusten laskettu saapumisaika oli 25.9. tienoilla ja niinhän siinä kävi, että pupsit näkivät päivänvalon keskiviikkona illalla eli päivää ennen laskelmiani. Tai eiväthän ne mitään noilla silmillä nähneet, päivänvalo niille koittanee vasta parin viikon ikäisinä. Ruska alkoi tekemään pesää vimmatusti jo tiistaina aamulla, mutta vasta keskiviikkona klo 16 tupsahti ensimmäinen kakara maailmaan. Lopuissa ei sitten kauaa nokka tuhissutkaan, vartin välein syntyi neljä ensimmäistä ja kaksi viimeistä tuli vähän pidemmällä välillä. Parissa tunnissa oli homma plakkarissa ja 6 pienokaista ynisi maitobaarissa. Uroksia syntyi kaksi mustaa, narttuja yksi musta ja kolme parkkia. Kaikilla oli selkeät merkit heti syntyessään. Kuvittelin, että pennuista olisi kaikista tullut mustia, mutta toisin kävi. Urosten isä Tahka kantaa siis sittenkin parkkigeeniä, koska puolet pennuista on parkkeja.

Ruska on hoitanut pentunsa esimerkillisesti ensi hetkestä saakka, nips naps kalvot pois, napanuorat poikki, pentu kuivaksi ja tissille. Ei siinä voi taas muuta kuin ihmetellä miten luonto hoitaa asiat! Kasvattajan tehtäväksi jäikin pentujen punnitseminen ja synnytyksen sivusta tarkkailu. Syntymäpainot pennuilla oli 265-340 gramman välillä ja tasaisesti on kaikilla painot nousseet. Isoin poika painaa nyt viiden päivän ikäisenä pitkälti yli puoli kiloa ja pienin narttukin on reilusti yli 400 g.

Isompi poika päivän vanhana

Mustalla tytöllä ikää 2 päivää

Pari viikkoa pentuelämän alkuun!

Meillä eletään jännittävää aikaa. Ruskan maha pullistuu päivä päivältä ja mielenkiinnolla seuraan muutoksia, joita tapahtuu niinkin lyhyessä ajassa. Tiineysvuorokausia tänään 51, joten pari viikkoa  (tai vähän ali tai yli) olisi rääpäleiden syntymään aikaa. Ruokaa tuntuu uppoavan neidin mahaan kiitettäviä määriä silti kylkiluiden tuntuessa kyljissä. Lenkkeillään edelleen normaalisti, tosin olemme jättäneet juoksulenkit väliin ja siirtyneet kävelyvauhtiin. Vapaana ollessaan koirat spurttailee kyllä, eikä maha tunnu hirveästi häiritsevän menoa. Makuuasento ketarat ojossa on kuitenkin kaikkein mieluisin asento oleskella kotosalla. Hellyydenkipeys onkin sitten ihan omaa luokkaansa vaikka ei nuo vielä tähän päivään mennessä ole rapsutukseen ennenkään kyllästyneet. Luin jostakin, että emän silittely ja hyväily tuottaa mukautumiskykyisempiä pentuja, joten tätä sääntöä meillä yritetään ahkerasti noudattaa!